Pelkäsin että näin käy. Olisi viime päivinä ollut aikaa lukeakin vaikka aika kiireistä on välillä ollutkin. Lukemisesta on vain tullut velvollisuus ja keksin liian helposti muuta tekemistä.

Eilen oli tavoitteena lukea 12 sivua ennen nukkumaan menoa. Sain luettua kuusi ja silmät eivät enää pysyneet auki. Mutta ainakin menin kerrankin ajoissa nukkumaan.

Treasure Island, kaksitoista lukua (arkulla vainaan)

"And to think they're all Englishmen!" broke out the squire. "Sir, I could find it in my heart to blow the ship up."

Seikkailu muuttuu jännittävämmäksi, vaikka kertoja koko ajan vihjaakin tulevista ja siten merirosvojen petollisuuskaan ei ollut yllätys.

En tiedä olenko lukenut merirosvokirjoja tätä ennen. Peter Panin olen kai lukenut ja yhdessä fantasiakirjassakin oli merirosvoja. Jotenkin se ei ole vain ollut minua erityisesti kiinnostanut aihe.

En usko, että luopuisin viihteen lukemisesta vaikka projektini onnistuisi paremmin kuin odotan. Tai mistä sitä tietää. En pidä viihdettä sinällään vaarallisena vaan sitä ettei mitään muuta lue tai katso tai kuuntele. Huolestuin omasta lukemisestani kun kirjastosta kotiin kulkeutui suhteellisen ohuita, yhdessä illassa luettavia kirjoja, jotka olin suurimman osan lukenut aikaisemminkin. Haluan muuttaa tapojani.


Toisaalta, viihdettä se Aarresaarikin taitaa olla.

En lukenut eilen lainkaan, aika meni muuhun.

Treasure Island, kuusi lukua / ensimmäinen osa

"Livesey", returned the squire, "you are always in the right of it. I'll be as silent as the grave."

Olen lukenut kirjaa hitaasti. Minulla ei ole sille aikaa kuin pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, jos sitäkään. Asunnollani on muutenkin vaikeaa lukea, koko ajan olisi jotain tekemistä, varsinkin tällä hetkellä, ja tuo tietokonekin houkuttelee. Keskittyminen on vaikeaa. Olen yleensä nopea lukija, harvoin olen kahdessa päivässä päässyt sivulle 56. Parisataasivuisen kirjan pitäisi mennä yhdessä illassa. Ehkä se onkin ongelmani. En jaksa keskittyä lukemaani enkä halua lukea kirjoja joiden lukeminen on hidasta.

Treasure Island on nyt temmannut minut mukaansa, kirjan lopettaminen eilen oli vaikeaa. Minua oikeasti pelottaa kun toinen toistaan kauheammat tyypit saapuvat majataloon.
Kertojan nimikin on selvinnyt ja minusta oli hauskaa miten paljastui tarinan myötä. Vanha kapteeni kutsui häntä vain pojaksi, äitinsä Jimiksi ja yläluokkaiset naapurit Hawkinsiksi. Totta kai paikallinen aatelinen ja lääkäri ottavat tilanteen haltuunsa ja keksivät ratkaisun. Majatalon poika on lähinnä todistajan roolissa.

(en onneksi nähnyt painajaisia epämuodostuneista merirosvoista)

Treasure Island, kaksi lukua ja vähän kolmatta

Squire Trelawney, Dr Livesey, and the rest of these gentlemen having asked me to write down the whole particulars about Treasure Island, from the beginning to the end, keeping nothing back but the bearings of the island, and that only because there still is treasure not yet lifted, I take up my pen in the year of grace 17–, and go back to the time when my father kept the Admiral Benbow inn, and the brown old seaman, with sabre cut, first took up his lodging under our roof.

Robert Louis Stevenson: Treasure Island. Harrap Limited, 1985. 1. painos 1883. Kuvittanut Ralph Steadman.

Olen vasta hyvin alussa ja tuntuu siltä etten ole päässyt aivan täysin kirjan maailmaan. Olen puoliksi 1700-luvun englantilaisessa majatalossa, hämyisessä mutta ei varmastikaan rähjäisessä, sen verran ahkeralta kertoja vaikuttaa. Majataloon on tullut asumaan vanha merimies, sen verran epäilyttävä että voisi olla merirosvokin. Muut pelkäävät häntä ja hän terrorisoi heitä merirosvolauluillaan. Muiden pitää yhtyä kertosäkeeseen (Fifteen men on the dead man's chest, Yo-ho-ho and a bottle of rum!). Merirosvolla on salattu menneisyys, joku etsii häntä, joku oikein paha.

Jännittävää. Asetelma on alustettu, nyt toiminta voi alkaa. On jo viitattu aarteisiin ja merirosvoihin, ehkä vielä kohtaamme Seikkailun. Seikkailun vastapainona on sivistynyt lääkäri joka vaatii muiltakin järkevyyttä ja hyvää käytöstä.
Kertojasta ei ole muotounut selvää kuvaa. Hän on aika nuori mutta ikäänsä on vaikeaa päätellä, majatalon pitäjän poika kumminkin ja tottunut töihin. Tuntuu auttavan äitiään valittamatta isänsä sairastaessa.

Mitään tunteita minulle ei ole vielä herännyt. Kirja ei ole temmannut minua mukaansa, se vasta houkuttelee. En tiedä tuleeko siitä mitään.
Kuvitus on kyllä komeaa ja synkkää.

Luin kolme kirjaa yläasteen ja lukion aikana, pakotettuna. Vapaa-ajalla luin paljon ja vaikka mitä, lähinnä kuitenkin dekkareita ja fantasiaa, ja rakkausromaaneja. Olen kateellinen ihmisille, jotka 10-vuotiaina siityivät lastenkirjoista Dostojevskiin (minun klassikkoharrastukseni alkaa hyvin pehmeällä laskulla, venäläiset klassikot pelottavat liikaa). Luin Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, Joel Lehtosen Putkinotkon ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan. Putkinotko oli raskas, Austenista pidin ja Wilde oli suuri kokemus mutta henkisesti raskas.


Olen lukenut Gilgameshin ja Beowulfin mutta en Kalevalaa.

Rakkaus on musta leijona

Kun olen kuollut
ja arkkuani kannetaan
älä luule että tunnen
tämän maailman tuskaa.

Älä itke minua äläkä sano:
Ah ja voi!
sillä silloin
sinä putoat
Saatanan
saaviin
ja siinäpä vasta:
Ah ja voi!

Tämän jälkeen
satakieli juoruaa meistä puutarhassa
kertoo tarinaa kauneudesta.

Tuuli syleilee pajua
paju ryhtyy tanssimaan
Jumala yksin tietää
mistä tuuli ja paju puhuvat

Mawlana Rumi: Rakkaus on musta leijona Basam Books 2002, suom. Jaakko Hämeen-Anttila.

Ensimmäisen kirjan piti olla Aarresaari mutta tartuinkin kolmanteen tänään lainaamaani kirjaan.
En oikein ymmärrä runoutta, en lue sitä vapaaehtoisesti (paitsi joskus teininä keväisin Baudelaurea ja kerran jouluna Leinoa). Yritän nyt lukea nauttien ja tuntien, en yritä ymmärtää tai tulkita. Ja nautinkin. Pidän runojen liikkeestä, kirjoittajalla ilmeisesti oli yhteyksiä dervisseihin ja runot todella pyörivät. Se tunnelma niissä kai minua viehättää eniten, ei mystinen rakkaus.

Käännöksissä minua häiritsee se että ne ovat hyvin modernia suomea, minä haluaisin matkustaa muinaiseen Persiaan en lukea virastoista ja passeista ja kreditistä.

Minusta tuntuu etten osaa lukea runoja oikein. Luen liian nopeasti, en osaa pysähtyä ja todella ajatella runoa. Nytkin selailen kirjaa ja tartun kiinni minua kiinnostaviin kohtiin.
Mutta ehkä se on sallittua. Koko projektissa on kyse kirjoista nauttimisesta ja pakon kadottamisesta.

Tänään luen loppuun viihdyttävän kirjani, huomenna alkaa Aarresaari, joka sekin toivon mukaan viihdyttää.

Mawlana Rumi (k. 1273)

Minä luen paljon, olen aina lukenut. Ja minä luen paljon viihdekirjallisuutta ja nautin siitä. Melkein kaikki lukemani kuuluu johonkin genreen. Ahdistun kun pitäisi lukea jotain vakavampaa. Tuon kirjastosta hienoja kirjoja jotka odottavat kirjahyllyssä kuukauden ja palaavat kotiinsa (mutta ehkä ulkoilu tekee niille hyvää?). Olen joskus aiemminkin yrittänyt lukea klassikoita ja se ei ole onnistunut. Jos teen sen julkisesti on lopettaminen nolompaa, siksi tämä blogi.

Minun on vaikeaa valita kirjoja itse, niinpä turvauduin Hesarin Klassikkoautomaattiin. Se selvästi huomasi että klassikot pelottavat minua ja antoi ei-niin pelottavan listan:
1. Aarresaari
(Treasure Island)
Robert Louis Stevenson
2. Frankenstein
(Frankenstein or the Modern Prometheus)
Mary Shelley
3. Gulliverin matkat
(Travels into Several Nations of the World by Lemuel Gulliver)
Jonathan Swift
4. Paroni puussa
(Il barone rambante)
Italo Calvino
5. Clèves'n prinsessa
(La Princesse de Clèves)
Madame de La Fayette
6. Rakkaus on musta leijona
(Kulliyat-i Shams Ya Divan-i Kabir)
Mawlana Rumi
7. Nuoren Wertherin kärsimykset
(Die Leiden des jungen Werthers)
Johann Wolfgang von Goethe
8. Genjin tarina
(Genji monogatari)
Shikibu Murasaki
9. Seitsemän veljestä
Aleksis Kivi
10. Parfyymi
(Das Parfüm)
Patrick Süskind

En minä tiedä ovatko nuo klassikoita, mutta niin automaatti väitti. Sitoudun ainakin yrittämään noita kirjoja, jos niitä Oulun kaupunginkirjastosta löytyy, numerojärjestyksessä.
Seitsemää veljestä olen joskus yrittänyt ja se oli ihan hauska, kirja piti vain palauttaa tai jotain vastaavaa. Italo Calvinolta olen jotain lukenut ja pitänyt. Muut ovat tuttuja niminä ja ennakkoluuloina.

Tarkoitus on kirjoittaa sivistymisprojektini etenemisestä ja kirjoittaa mahdollisesti heränneitä ajatuksia. Jos saan lukijoita otan kommentteja ja kirjaehdotuksia vastaan mielelläni.

Yritän lukea ilman stressiä ja ahdistusta, jos se on minulle mahdollista.