Treasure Island, kuusi lukua / ensimmäinen osa

"Livesey", returned the squire, "you are always in the right of it. I'll be as silent as the grave."

Olen lukenut kirjaa hitaasti. Minulla ei ole sille aikaa kuin pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, jos sitäkään. Asunnollani on muutenkin vaikeaa lukea, koko ajan olisi jotain tekemistä, varsinkin tällä hetkellä, ja tuo tietokonekin houkuttelee. Keskittyminen on vaikeaa. Olen yleensä nopea lukija, harvoin olen kahdessa päivässä päässyt sivulle 56. Parisataasivuisen kirjan pitäisi mennä yhdessä illassa. Ehkä se onkin ongelmani. En jaksa keskittyä lukemaani enkä halua lukea kirjoja joiden lukeminen on hidasta.

Treasure Island on nyt temmannut minut mukaansa, kirjan lopettaminen eilen oli vaikeaa. Minua oikeasti pelottaa kun toinen toistaan kauheammat tyypit saapuvat majataloon.
Kertojan nimikin on selvinnyt ja minusta oli hauskaa miten paljastui tarinan myötä. Vanha kapteeni kutsui häntä vain pojaksi, äitinsä Jimiksi ja yläluokkaiset naapurit Hawkinsiksi. Totta kai paikallinen aatelinen ja lääkäri ottavat tilanteen haltuunsa ja keksivät ratkaisun. Majatalon poika on lähinnä todistajan roolissa.

(en onneksi nähnyt painajaisia epämuodostuneista merirosvoista)