Luin kolme kirjaa yläasteen ja lukion aikana, pakotettuna. Vapaa-ajalla luin paljon ja vaikka mitä, lähinnä kuitenkin dekkareita ja fantasiaa, ja rakkausromaaneja. Olen kateellinen ihmisille, jotka 10-vuotiaina siityivät lastenkirjoista Dostojevskiin (minun klassikkoharrastukseni alkaa hyvin pehmeällä laskulla, venäläiset klassikot pelottavat liikaa). Luin Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, Joel Lehtosen Putkinotkon ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan. Putkinotko oli raskas, Austenista pidin ja Wilde oli suuri kokemus mutta henkisesti raskas.
Olen lukenut Gilgameshin ja Beowulfin mutta en Kalevalaa.
Olen lukenut Gilgameshin ja Beowulfin mutta en Kalevalaa.
posted by Näkymätön tyttö at 8/03/2005 09:31:00 ip.
5 Comments:
Jos on fantasia maistunut, Kalevalaan kannattaa tarttua. Tolkienkin luki Kalevalaa. Turin Turambar on yksyhteen Kullervon kanssa, ja muitakin viittauksia voi olla huomaavinaan.
Kalevala on kyllä luettaven listalla. Joka vuosi Kalevalan päivän tienoilla se pitäisi lukea ja aina jää. Sama koskee Aleksis Kiven päivää ja Seitsemää veljestä.
Turin Turambar ei ole kyllä hyvä mainos Kalevalle, tai siis minun kohdallani. Inhosin häntä ehkä eniten kaikista Silmarillionin henkilöistä, että osasi olla tyhmä mies. Ja suosikkini Tuor jää aina hänen varjoonsa vaikka olikin menestyksekkäämpi ja kaikin puolin parempi. Jotenkin traagisuus ei oikein minua miellytä, siksikin klassikot pelottavat (ainahan niissä joku kuolee lopussa...).
Kalevalan kieli on todella värikästä ja sointuvaa.
Niin uskomatonta kuin se onkin, Kalevala on myös hauska!
Se onkin niitä harvoja "sivistyskirjoja" jotka olen lukenut.
Putkinotko raskas? Sehän on kirjoista riemukkain.
En tiedä oliko se raskas mutta lukeminen taisi olla hieman työlästä. Luulen että se oli se realismi jota yleensä kartan.
olen kyllä unohtanut suurimman osan kirjasta. Muistan miltä se näytti mutta en mitä siinä tapahtui. Joskus nuorempana jossain Itä-Suomessa kävimme Joel Lehtosen talossa, se taisi olla vaikuttavampi kokemus.
Lähetä kommentti
<< Home