Robinson Crusoe

1.–24. lokakuuta. Kaikki nämä päivät kuluivat siihen, että kuljin laivalle ja takaisin ja rahtasin aina nousuveden aikaan lautalla kaiken minkä irti sain. Myös tänä aikana satoi paljon, vaikka välillä olikin kauniita ilmoja. Kaikesta päätellen tämä on täällä sadekauden aikaa.

Daniel Defoe: Robinson Crusoe. suom. Juhani Lindholm.

Vihdoin ja viimein sain jotakin luettua loppuun (Aarresaari odottaa minua edelleen). Robinson Crusoe ei oe listalani mutta oli sopiva kevyt, ainakin paikoitellen. Luin sen joskus yläasteella ja minua miellytti se miten Robinson sai kaikenlaisia tavaroita ja ruuanhankintakin oli helppoa. Eräs lapsuuteni lempikirjoista oli Laura Ingalls Wilderin Pieni talo suuressa metsässä, erityisesti pidin siitä miten talven tullessa pieni talo oli täynnä talvivarastoja ja siellä oli mukavaa ja turvallista. Robinson Crusoessa minua viehätti tuo sama. Vaikkei saarella ollutkaan talvea tai edes erityisen turvallista.
Nyt lukemani painos mainostaa itseään ensimmäisenä lyhentämättömänä suomennoksena vuoden 1811 jälkeen ja se onkin varmaan viisi kertaa koulussa lukemani kirjan paksuinen. Sain lukea lukemattomista muista vastoinkäumisistä ja Robinson Crusoen typeryydestä. Eniten häiritsi uskonnollisuus, kun en kristtty ole niin pitkät pohdinnat sallimuksesta ja suhteesta Jumalaan ovat vain tylsiä tylsiä. Tai ainakin toistuivat liian usein. Kirjan raakuus yllätti ja inhotti.
Voi olla että mminulle heräsi jotain ajatuksiakin mutta huonosti nukuttu yö on ne hävittänyt. Robinson Crusoen viimeinen matka maitse halki Venäjän ja sitä edeltäneet kaupat Aasiassa olivat aika kiinnostavia. Muuten matkailu tuntui olleen vaaroja täynnä, ihme että kukaan selvisi hengissä tai edes haaksirikkoutumatta.