Angie Sage: Flyte

As the silver spiral stairs slowed to a smooth halt on the ground floor of the Wizard Tower, Septimus jumped off and made his way across the Great Hall, hopping from side to side to try to catch the fleeting colours that played across the soft sanlike floor. The floor had seen him coming and the words GOOD MORNING, APPRENTICE ran across the shifting patterns and flitted in front of him as he made his way over to the massive solid-silver doors that guarded the entrance to the Tower.

Angie Sage: Flyte Septimus Heap Book Two. Bloomsbury 2006.

Nykyään on vaikeaa välttää vertailua Harry Potteriin, varsinkin jos kustantamo on Bloomsbury ja päähenkilö orpo ja mukana on kaikenlaisia velhoja ja noitia. Tästä sarjasta kyllä löytyy jotain yhtäläisyyksiä, Heapin velhoperhe muistuttaa kovasti Wealeyn perhettä, tosin vain lasten suuren lukumäärän ja elämän yleisen kaaoksen takia. Muuten yhtäläisyydet ovat fantasia yleisiä kliseitä, tässäkin taistellaan pahuutta vastaan.

Siskoni löysi tämän ensimmäisen osan kirjakaupasta sattumalta, minä taas toisen osan (ja se tulee päätymään siskoni kirjahyllyyn, en minä tee mitään toisella osalla), vielä ainakaan siitä ei ole tullut Ilmiötä. Toisaalta se on hyvä, toisaalta Septimus Heapin tarina on niin sympaattinen että sen toivoisi saavan enemmänkin julkisuutta. Tuo sympaattisuus erottaa sen keskinkertaisemmasta nuorten(vai lasten)fantasiasta, samoin kuin elävästi kuvattu maailma ja ympäristö. Pidän myös lapsisankareiden kuvauksesta, he ovat toimeliaita ja aikaansaavia mutta eivät ärsyttäviä eivätkä angstisia.